Mikä lapselle nimeksi?
Nimi on tärkeä juttu. Ihminen kantaa sitä
yleensä mukanaan koko elämänsä ajan. Vanhemmat haluavat antaa lapselle parhaan mahdollisen nimen - perinteisen, persoonallisen, suvussa kulkeneen tai ihan uuden. Vanhempien mieltymysten lisäksi myös nimilaki määrää lapsen nimiä.
Etunimi
Nimilain mukaan lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi. Etunimiä saa olla korkeintaan kolme. Luterilaiseen seurakuntaan kuuluvat vanhemmat sopivat yleensä lapselle annettavista nimistä ennen kastetilaisuutta kasteen toimittavan papin kanssa.
Kaste ei kuitenkaan vahvista nimeä. Lapsen etunimi tulee vahvistetuksi vasta siinä vaiheessa, kun se merkitään kirkonkirjoihin tai valtion väestörekisteriin.
Etunimeksi ei voida hyväksyä:
- nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö voi aiheuttaa ilmeistä haittaa
- nimeä, joka on muodoltaan tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön vastainen
- pojalle naisen nimeä eikä tytölle miehen nimeä
- sukunimeä
- nimeä, joka on ennestään sisaruksella
tai puolisisaruksella, paitsi toisen nimen ohella
Etunimi, joka ei vastaa em. vaatimuksia, voidaan kuitenkin hyväksyä:
- uskonnollisen tavan vuoksi
- jos henkilöllä on kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä
- jos voidaan esittää muu pätevä syy
Sukunimi
Jos vanhemmilla on eri sukunimet, he voivat yhdessä ilmoittaa lapsen sukunimeksi jomman kumman vanhemman sukunimen, mikäli vanhemmat olivat avioliitossa lapsen syntyessä tai jos isyys on vahvistettu ennen ilmoituksen tekemistä.
Jos vanhemmilla on jo yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, saa myöhemmin syntynyt lapsi kuitenkin saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan on.
Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää lapsen sukunimestä.